Kun maailma painaa mieltä – näin löydät toivoa ja merkitystä ilmastoahdistuksen keskellä

Ilmastohuoli voi tuntua ajoittain musertavalta, mutta jokaisella meistä on keinoja vaikuttaa omaan jaksamiseen ja jopa ympäröivään maailmaan. Pienet, epätäydelliset teot ja myötätunto itseä kohtaan voivat olla yllättävän suuria tekoja toivon ja tulevaisuuden puolesta.

Pienen ihmisen mahdollisuudet ilmastoahdistuksen keskellä

Ilmastoahdistus ja huoli maapallon tulevaisuudesta sekä elinkelpoisuudesta ihmisten toimien takia ovat inhimillisiä psykologisia reaktioita maailmanlaajuiseen ympäristökriisiin. Tyypillistä ilmastoahdistukselle ovat huolen, pelon ja voimattomuuden kokemukset. Ilmastoahdistus koskettaa erityisesti nuoria, joille ilmastokriisin negatiiviset vaikutukset päivittäiseen elämään ovat usein konkreettisia. Jo vuonna 2021 kymmenessä maassa tehdyn tutkimuksen mukaan 60 % 16–25-vuotiaista koki voimakasta huolta ympäristön tulevaisuudesta (Hickman et al., 2021).

Sen tiedostaminen, että ilmastoahdistus on ihmisille luontaista ja yleistä, ei kuitenkaan välttämättä helpota sen käsittelyä tai tue jaksamista arjessa. Joskus vaikutus voi olla jopa päinvastainen: tieto siitä, että moni muukin on ahdistunut, voi lisätä tunnekuormaa. Mistä siis voisimme löytää vastavoimia ja voimavaroja ahdistuksen keskelle? Alla on muutamia psykologisia näkökulmia, joista toivon olevan apua, erityisesti näin Maailman mielenterveyspäivänä.

1. Itsemyötätunto ja negatiivisten tunteiden hyväksyminen osana ihmisyyttä

Sen sijaan, että yrittäisimme välttää tai taistella ahdistusta ja pelon tunteita vastaan, niiden hyväksyminen osaksi kokemusmaailmaamme ilman että ne määrittävät meitä ihmisinä voi lievittää niiden vaikutusta hyvinvointiimme. Jo pelkkä sanoittaminen, "tunnen pelkoa, mutta tunnen myös muita tunteita", voi auttaa. Olemme paljon monimutkaisempi kokonaisuus kuin yksittäiset tunteet, joita koemme ja sen muistaminen on tärkeää.

Se, että koen ilmastoahdistusta, kertoo siitä, että olen välittävä ja tiedostava ihminen, jolle oma ja muiden hyvinvointi ovat tärkeitä arvoja. En siis ole heikko tai ongelmallinen, vaan päinvastoin empaattinen ja tiedostava kansalainen, josta voin olla ylpeä.

3. Ahdistuksen kanavoiminen merkityksellisiin tekoihin

Voimattomuuden ja omien tekojen merkityksettömyyden kokemukset ovat ymmärrettäviä, mutta juuri silloin pienetkin teot voivat lisätä hallinnan ja toivon tunnetta arjessa. Mikään teko ei ole niin pieni tai merkityksetön, ettei sen tekemisestä olisi hyötyä. Epätäydelliset, arjen tasolla toistuvat teot ovat usein paljon vaikuttavampia kuin täydellisyyden tavoittelun aiheuttama lamaannus. Joskus merkityksellisin teko voi myös olla huomion suuntaaminen muualle, tauon ottaminen uutisten seuraamisesta tai tietotulvan rajaaminen. Omasta jaksamisesta huolehtiminen ei ole itsekästä, vaan ehdoton edellytys sille, että meillä on voimavaroja toimia kun sitä tarvitaan.

4. Verkostoidu – älä jää yksin

Yhdessä tekeminen lisää vaikuttavuutta. Verkostoituminen muiden samoin kokevien kanssa voi auttaa paitsi jakamaan kokemuksia, myös näkemään, kuinka moni haluaa toimia ja olla vastavoimana epätoivolle sekä kokemukselle siitä, ettei kukaan tee mitään ilmaston ja ympäristön hyväksi. Jos oman yhtesön lötyminen askarruttaa, hyvä vaihtoehto löytyy läheltä: Liittymällä Suomen planetaarisen terveyden yhdistys, PLATER ry jäseneksi pääset mukaan edistämään ihmisten ja ympäristön hyvinvointia ja osaksi välittävää yhteisöä.Voit täyttää jäsenhakemuksen helposti täällä. 

Lopuksi

Ilmastoahdistus on merkki välittämisestä, ei heikkoudesta. Tunteiden hyväksyminen, arjen pienet teot ja yhteisöllisyys voivat tarjota suuntaa ja toivoa silloin, kun maailma tuntuu raskaalta kantaa yksin. Ja toivo on meille ihmisille suunnattoman tärkeä voimavara, vaalitaan sitä yhdessä.
Minkä pienen, epätäydellisen mutta merkityksellisen teon voisit tehdä tänään oman toivosi ja yhteisen tulevaisuutemme puolesta?

Kirjoittaja: 

Eeva-Marja Lee

Psykologi (PsM), työnohjaaja (StoRy), Coach (ICF)

Lähde: Hickman, C., Marks, E., Pihkala, P., Clayton, S., Lewandowski, R. E., Mayall, E. E., Wray, B., Mellor, C., & van Susteren, L. (2021). Climate anxiety in children and young people and their beliefs about government responses to climate change: a global survey. The Lancet. Planetary health, 5(12), e863–e873. https://doi.org/10.1016/S2542-5196(21)00278-3